Wild wild north east

Juoksutrikoot, pitkät, tekninen pyöräilypaita, pitkähihainen, sen taskuun IPhone. Juoksukengät, bokserit, kahdet sporttiliivit päällekäin, sykevyö, sykekello. Lippalakki. Ei tarvetta aurinkolaseille. Juomapullo autoon.

Lähtö kello 14.00. Ajan urheilukentän pihaan ennen kello yhtä. Ilmoittaudun ja maksan 20 euroa, Saan paidan, aikuiskoulutusyhtymän kassin ja numerolapun, ilman sirua. Saan myös kartan, josta näkee reitin. "Karhujuoksun maratoonarit lähtevät kentältä ja kuntokymmpiläiset etäämpää kentän ulkopuolelta kirkon edestä. Alkuverryttelyn jälkeen kerään ryhmän, ja siirrymme yhdessä kävellen lähtöpisteeseen", toimitsija kertoo.

Alkuverryttelyn piti alkaa kello puoli kaksi. Se kestää 20 minuuttia. Puolen jälkeen vetäjä saapuu paikalle, ihmetellen missä verryttely pidettäisiin. Verryttely alkaa pahasti pahasti myöhässä. Hypimme haarahyppyä, kyykkäämme. Pilvet väistyvät, aurinko paahtaa, syke jo korkealla. Vartti jumpattu. He läähättävät jo.

Jano kamala. Suu  kuiva. Lippalakki märkä. Menen kesken verryttelyn juomaan pukutiloihin. Kello näyttää 13.53. Seitsemän minuuttia lähtöön, ajattelen kun jumppa jatkuu. Juodessa kuulen kuulutuksen, alkuverryttely päättyy, kuntokympin lähtö on kilomertin päästä kirkon takaa. Kilometrin! Syöksyn ulos pukuhuoneesta ja näen viimeisten kuntokymppiläisten juoksevan täysillä ulos urheulukentältä kohti oletettua lähtöpaikkaa.
Juoksen perään vauhdikkaasti, En voi ehtiä. En millään. Vilkaisen kelloa 13.57. Näen lähtöpaikan häämöttävän edessäni. Ne, jotka eivät osallistuneet alkuverryttelyyn ovat siellä. Ryhmässä. Lähtöviivalla. Edelläni juoksevat tajuavat tilanteen. He ottavat loppukirin. Mutta eivät ehdi.
Toimitsija antaa lähtömerkin ja viivalla valmiina oleva ryhmä ryntää eteenpäin.

Nopeutan askeleitäni. Juoksen lähtöviivan yli. En vielä maksiminopeuttani, mutta entistä vaudikkaammin. Mies lähtöviivan vieressä huutaa minulle yleisöstä, vai onko hän toimitsija? En ehdi jäädä katsomaan. Hän huutaa: "Et saa hyvitystä, vaikka noin pahasti myöhästyit". Keskityn juoksemiseen. Metsä vilistää ympärilläni. Tavoitan ryhmän viimeisimmät. Kuulen heidän läähätyksensä ympärilläni, jäävän taakseni, yksi toisensa jälkeen.

Kaikki nopeimmat ovat kadonneet jo näkyvistäni. Nyt tajuan juoksevani yksin. EI hemmetti, ajattelelen.  Täytyy löytää joku, jonka saan vielä kiinni, Ennen kuin reitti kääntyy, haarautuu. etten eksy. Joku, Joku joka juoksee tasaisesti riittävän kovaa, mutta jonka tahdissa pysyn, etten eksy reitiltä. Etten eksy. Eksy.

Edessä kaukana näen vilahdukselta ikäiseni miehen. Tasainen kova tahti. Lihaksikas, Hoikka. Nopeutan askeliani, En halua kadottaa häntä. Nopeutan, nopeutan, nopeutan. Joka nopettamisella olen lähempänä häntä.  Kuinka pitään hän jaksaa? Tiedän että minä jaksan vielä pitkään. Nyt hän juoksee edessäni. Juoksen samaa rytmiä hänen kanssaan. Asfaltille on asetettu kyltti 4 km. Näen sen. Äkkiä hän kääntyy ja jatkaa toista kävelytietä pitkin. Pysähdyn kuin seinään. Käännyn, juoksen hänen peräänsä. Sen jälkeen huomaan pienen pahvisen kyltin, johon on piirretty nuoli. Seuraan häntä. Hän hidastaa. Minä hidastan. Pystyn taas jo puhumaan.

Nyt juoksen hänen vierellään. Kysyin häneltä mihin aikaan hän juoksee kympin. "En tiedä, hän vastaa, "Juoksen vain metsässä hirvikoiran perässä".  Askeleet kulkevat taas kevyesti. Mies jää taakseni, mutta kuulen hänen hengityksen takanani. Hyvä. Tiedän että ilman häntä eksyn reitiltä. En tunne reittiä. En huomaa pieniä kylttejä. En piirrettyjä nuolia asfaltissa.

Reitti on kovaa asfalttia. Juoksen sorareunustaa, etsin varjoa reunustavien puiden alta.
Juomapiste, Miehen iho kimmeltää, hän läähättää. Jää kaatamaan vettä  päälleen.  Juon ja jatkan. Reitti haaraantuu. En tiedä kumpaan suuntaan. Mies on kaukana takanani, liian kaukana.  Vastaan tulee pyöräilijä.  Kysyn häneltä tuliko siitä suunnasta häntä vastasn juoksijoita, Osoitan numerolappuani. Hän nyökkää. Jatkan matkaa. Oikeaan suuntaan. Hidastan ja mies on pian taas perässäni. Kuulen hänen hengityksensä. Tännekö?, huudan. Oikealle sillan ali, hän vastaa.

Saavumme urheilukentälle. Enää kierros kentän ympäri. Alusta on nyt pehmeä. Jalat alkavat jälleen viedä. Mies jää taakseni. Rata kaartaa, maali lähestyy, reisiä alkaa polttaa. Jokin puristaa. Sisään ulos, sisään ulos. Toimitsija huutaa minulle aikani, juoksen viivan yli.  Hidastan ja rojahdan  istumaan nurmikolle. Pom, pom, pom. Katson taakseni ja näen miehen poikittain nurmikolla.  Pyyhkivän hikeä. Hymyillen.