Kadonneen kirjailijan metsästys

Olen vain muutaman viikon ollut uudessa työpaikassa kun työkavereista ensimmäinen lähtee eläkkeelle. Kakkukahvit pitää järjestää ja talon väki saada paikalle. Olisihan se mukavaa, ainakin eläkkeelle jäävän mielestä, jos kaikki tulisivat nostamaan maljan. Kutsu tuottaa minulle päänvaivaa. Pari riviä aivan kaikille sähköpostilla tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Lopulta kirjoitan kutsun runona. Saan heti kiitosta hienosta tekstistä. Voittajaolo.

Muutama vuosi on mennyt eteenpäin edellisestä tapahtumasta. Istun äitiyslomalta palanneena työpöytäni ääreen ja alan tekemään niitä vanhoja, aikaa sitten tutuksi tulleita työtehtäviä. Koulutuspäivistä pitää lähettää viesti aivan kaikille. Kaivan koneen arkistokansiosta vanhan tekstin ja viidessä minuutissa se on päivitetty tälle vuodelle ja lähetetty eteenpäin. Kiittelen itseäni tehokkaasta työskentelystä.

Jonnekin näiden kahden tapahtuman välille taisin kadottaa palan itseäni. Nimittäin sen luovan kirjailijan, joka ennen tottuneesti kirjoitti kiinnostavia, persoonallisia tekstejä ja tarinoita. Sen kirjailijan taisi hukuttaa alleen pahamaineiset kiire, toisto ja rutiini. Kun aina ei vain ehdi. Oli se viimekertainen ihan tarpeeksi hyvä.

Uudet työtehtävät ja viestintäosaajan koulutusohjelma eivät olisi voineet parempana hetkenä tulla elämääni, kun mietin omaa ilmaisuani niin kirjallisesti kuin esiintyjänäkin. Vokin ensimmäisen jakson päivät herättivät sen kadonneen kirjailijan henkiin jossain mielen sopukoissa. Omalta toimistolta poistuminen taisi haudata kiireen, toiston ja rutiinin jonnekin taka-alalle.

Paluu toimistolle oli kuitenkin sellainen kuin odotinkin. Ei kukaan töitäni ollut tehnyt ja ktr-kolmikko istui olkapäällä jo ovea avatessa. Liu’utin tiedotteen tekstin käsistäni eteenpäin raakileena mutta edellisten päivien herättämä kirjailija minussa sai avaamaan sen työpöydälle uudelleen. Tiivistin, muokkasin, muotoilin ja väritin. Palautin hiotumman raakileen kommenteille ja niin, kiitostahan siitä sain. Kyllä, voittajaolo.

Kirjailijan metsästys on siis alkanut. Siitä on näkynyt jo pilkahdus, joten jäljillä ollaan. Etsinnöissä minulla on apuna ainakin 9 mukavaa kurssikaveria ja joukko valmentajia. Eiköhän vokin loppuun mennessä se kirjailija ole taas löytynyt ja palannut osaksi minua.