Tähän sitten se vetävä otsikko

"Miksi yritys tai yhteisö viestii?" Ensimmäinen päivä MIF:n viestintäosaajan koulutusohjelmassa starttasi perusasioiden äärellä. Perusasioiden, joita ei tule normiarjessa juuri pohdittua, kun pitää vastata meiliin, viilata tiedote, päivittää nettisivut ja juosta taas seuraavaan palaveriin.

Perusasioiden, niiden mukamas itsestään selvien asioiden, pohtiminen vaati koulutuspäivän aikana yllättävän paljon aivotyötä. Ja heräsipä omassa päässä jokunen ihan uusikin ajatus. 

Pieni pysähtyminen päivätyön keskellä voisi olla eduksi säännöllisemminkin, myös oman työporukan kesken. Miksi teemme näin, tukeeko tämä isompaa tavoitetta, yrityksen arvoja, palveleeko se strategiaa ja tavoittaako oikeat vastaanottajat. Peruskysymyksiä, eikö vaan? Mutta monestiko tulee peruspäivässä pohdittua?

Saisikohan omaan työhön lisää motivaatiota ja virtaa, kun tarkastelisi useammin isoa kuvaa niiden yksittäisten työtehtävien ja rutiinien lomassa? Kohta nähdään.

Iltapäivällä valmiiksi täyden pääni sekoitti DISC-käyttäytymistyylien arvioinnin läpikäynti ja ihan oman itsen toimintamallin ja käyttäytymistyylin pohtiminen. Terveellistä toimintaa sekin, vaikka kuvittelin jo olevani itselleni tuttu. Siksi kai harvemmin tulee analysoitua omaa käytöstä kovin jyrkästi. Katos kun mä nyt vaan oon tämmönen, tietsä, aina ollut.

Ja hauskempaahan se on pohtia Ärsyttävän Pomoihmisen luonteenpiirteitä tai miettiä, miten voikin käyttäytyä tuolla tavalla, Se Hankala Tyyppi Töissä.

Pieni itsearviointi palautti leijumaan päässeen egoni maan pinnalle (vai sanoisiko jopa "tipautti pohjalle"). Ja taas heräsi ajatuksia. Entäpä jos Se Hankala onkin minä itse, enkä vain ole sitä itse tajunnut? Jessus, mikä ajatus.

DC-ihmisenä päätin heti nostaa standardeja, olla parempi ja mukavampi ja helpompi työkaveri heti seuraavana työpäivänä ja vähän ehkä kotonakin. (Ja nyt kun asia muistui taas mieleen, niin aloitan homman huomenna uudestaan.)


Ei turha päivä lainkaan siis, lähipiirinkin pitäisi olla kiitollinen.

Ja se kirjoituspäivä, se oli hurja. Runojakin, hyvänen aika. Uskon vakaasti, että harjoittelemalla vetävien otsikoiden keksiminenkin nousee vielä uusiin sfääreihin. Ja maltan tuskin odottaa, mitä kurssilla on vielä edessä!