Intohimon iltapäivä

Otsikko lupaa ehkä enemmän (tai ainakin erilaista sisältöä) kuin teksti todellisuudessa on, mutta meitähän kehotettiin raflaavaan otsikointiin. Pahoittelen kuitenkin, jos odotit villiä kertomusta intohimon iltapäivästä hotelli Kämpin sviitissä.

Tämän blogin aihetta miettiessäni palasin joka kerta samaan teemaan; opi tuntemaan itsesi. Minulle ensimmäisissä päivissä oli kyse nimenomaan siitä, että opin analysoimaan itseäni hieman paremmin niin kirjoittajana kuin yleensäkin työkaverina ja ihmisenä. DiSC-analyysi kertoi meille olemmeko innostavia ja positiivia vai kenties analyyttisia tai mukautuvia. En allekirjoittanut kaikkea itsestäni, mutta jonkinlaisen ajatusprosessin analyysi sai minussa liikkeelle.

Koulutusryhmämme upea persoonallisuuksien kirjo tuli esiin viimeistään kirjoituspäivänä. Miten kekseliäitä runoja ja tekstejä saimmekaan kuulla, ja mikä hienointa, niin erilaisia! Pelkistä väreistä saatiin jo upeita ilmaisuja, kuten kehäkukan oranssi, presidentinkahvin vihreä tai aamunkajon violetti.

Mielenkiintoista oli myös tehdä huomioita omasta kirjoittamisesta. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut, että minulla olisi tietynlainen kirjoitustyyli. Usein työelämän teksteihin voi olla vaikeaa tai mahdotontakin laittaa omaa persoonaa, johtuen asiapitoisesta sisällöstä.  Haaste onkin, miten tuoda työelämän teksteihin edes pieni ripaus omaa persoonaa, kuitenkaan  vaarantamatta tekstin asiasisältöä ja organisaatiossa yhteisesti sovittua linjaa.

Sen lisäksi, että opin tunnistamaan tiettyjä piirteitä omassa kirjoittamisessani, tunsin myös pitkästä aikaa innostuvani kirjoittamisesta. Miten upea suomen kieli täynnä mitä ihmeellisimpiä sanoja meillä onkaan. Vai miltä kuulostavat sanat pösmötys, muikistella tai lusmu? Tuntui kun kokonainen uusi maailma olisi jälleen auennut.

Sain hyvän muistutuksen, että kirjoittamista kannattaa harrastaa myös vapaa-ajalla. Jos jämähtää pelkkiin tiedotteisiin ja infoteksteihin, voi helposti kadottaa kirjoittamisen innon ja sen tuomat mahdollisuudet. Onkin annettava ajatuksen lentää vapaasti ja rohkeasti kirjoitettava niitä ylös. Ehkä pian huomaakin, että myös työelämän teksteihin on tullut täysin uudenlaista virtaa.

Tästä lähtien, kun huomaan kirjoittamisen tuntuvan tympäännyttävältä pakkopullalta, palaan tämän koulutustehtävänä kirjoitetun pikarunon puoleen ja mietin, että tällaistakin on joskus tullut kirjoitettua:

Hän tuli huoneeseen silmät leiskuen,

Posket kuumat

Hikipisara pitkin otsaa

Iltapäivä oli intohimon punainen.