Yrityksen tarinat koostuvat sen syntysijojen perusajatuksista ja intohimosta tehdä juuri sitä minkä vuoksi yritys on perustettu. Yrityksen tarinallistaminen voi tuoda toiminnan lähelle ja tutuksi, jopa inhimillistää sitä. Tarina voi olla historiaa, yrityksen perustajien vaiheita, sattumuksia ja tapahtumia matkan varrelta, tai se voi olla toiminnan jokin osa-alue, joka luo erityistä kiehtovuutta tai mielenkiintoa yritystä kohtaan.
Ihmisen ja luonnon yhteentörmäyksiä voi loiventaa vastuullisella yritystoiminnalla ja luomalla rinnakkaiseloa sinne mihin se vain on mahdollista. Tässä tarinaa luonnon
monimuotoisuuden vaalimisesta ihmisen ehdoilla luontoarvoja huomioon ottaen.
Minua kummasti kiehtoo ihmisen ja luonnon kohtaaminen -voisi jopa sanoa yhteentörmäys. Ison ja merkittävän yhteiskunnallisen infrastruktuuriyrityksen työntekijänä ymmärrän, että yrityksen toiminnan varmuus on elintärkeää ja sitä pitää ylläpitää jo ihan yhteiskunnan oman toimintakyvyn ja ihmisten elinolosuhteiden vuoksi. Mutta entä kun ihmisten isot tarpeet ja haavoittuvainen luonto ovat törmäyskurssilla? Entä kun metsää pitää kaataa infrastruktuurin, tässä tapauksessa sähkölinjojen tieltä? Entä kun uhanalaisia eläimiä joutuu tulilinjalle ihmisten tarpeiden ja toimien myötä?
Ihminen on muokannut ympäristöään niin kauan kuin on ollut olemassa, enemmän tai vähemmän. Ottamatta kantaa miten pahasti ihminen on luonnonkulkuun kautta aikojen puuttunut, muokkaaminen on tuonut ihmiskunnalle, ainakin osalle siitä, elintasoa ja vapautta toteuttaa itseään. Entä kykeneekö luonto sopeutumaan ihmisen aiheuttamaan kädenjälkeen?
Välttämättömät voimansiirtolinjat ovat vallanneet monen eläimen asuinsijat. Kuitenkin myös uusia asuinsijoja on linjojen myötä syntynyt, jopa harvinaisille luontokappaleille. Jos ihmisen elintilan raivaaminen tuo hallaa luonnolle, syntyy siitä vastakohtaisesti jotain hyvääkin.
Esimerkkejä löytyy yllättävän paljon. Jos muun muassa niityt ovat hävinneet maanviljelyksen vähennyttyä, johtoaukeat ovat luoneet uusia asuinsijoja niittyalueineen ja tarjonneet kodin uusille asukeille. Monenlaiset ötökät ja perhoset ovat vallanneet ihmisen raivaamia johtoaukeita, jopa harvinaisia hietasisiliskoja on tavattu raivausalueilla nauttimassa lymyily- ja saalistussuojasta. Se kertoo viihtymisestä ja oikeista olosuhteista.
Entäpä liito-oravat? Pitkin nykyaikaista sähköistämisen historiaa on silloin tällöin ystävämme liito-orava estänyt suojeltuna luontokappaleena myös sähkölinjan vetämisen sellaisiin paikkoihin, joihin se ihmisen kannalta olisi ollut tarkoituksenmukaisinta. Ja hyvä näin, vähintä ihmisen vastuullisuutta on puolustaa pientä uhanalaista elämää. Kuitenkin ihminen osaa halutessaan myös soveltaa - johtoaukeille on perustettu havaittua oravaa varten kulkureittejä ja hyppypuita johtoaukean halki. Kuulema viisaat luontokappaleet ovat ottaneet hyppyreitit käyttöönsä.
Lintujen lentoreiteille puolestaan voimajohtoihin on kiinnitetty liikennevaloja eli lintupalloja, joita linnut väistävät ja välttävät näin voimajohtoihin törmäämisen. Myös toinen linnunpelastus -ja samalla mahdollisen sähkökatkon estämiskikka löytyy sähköyhtiön keinovalikoimista. Kalasääsket, jotka tykkäävät perustaa pesänsä korkealle vesistöjen ääreen, hoksaavat joskus unelmakotinsa voimajohtorakenteiden päältä. Siinä on todellinen törmäysvaara sekä lintuperheelle että sähkönkäyttäjälle, vaarana rakenteiden vikaantuminen ja linnulle pesän -ellei hengenmenetys. Törmäyslinjan vast'edes välttääkseen sähköyhtiö tuhoaa pesän lintujen lähdettyä muuttomatkalle ja perustaa korvaavan pesän lähimaastoon sekä ihmiselle että linnulle turvalliseen ja otolliseen paikkaan.
Myös tuulihaukan pesäpönttöjen perustaminen peltojen pylväsrakenteisiin on tuonut jos itse haukoille koteja ja elantoa, niin viljelijälle mieluisan apulaisen myyrien ja muiden pikkunisäkkäiden torjuntaan. Maatalousympäristön muutokset kun ovat heikentäneet tuulihaukan luontaisia saalistusympäristöjä. Näin yhteistyö luonnon kanssa voi parhaassa tapauksessa tuoda hyötyä sekä infrastruktuurin ylläpitäjälle että itse luontokappaleille.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä sähköyhtiö voi myös työllistää eläinkuntaa. Meillä on lampaita kesätöissä. He hoitavat maisemaa ja pitävät johtoaukeat luonnollisessa raivaustilassa. Yhtiö ja lampaat kiittävät.
Luonnon monimuotoisuutta voi vaalia silloin tällöin myös ilman ihmisen ja luonnon yhteentörmäystä.

Näinhän se on. En ole vain pysähtynyt sitä miettimään. Heti aloin miettiä, mitä muita samankaltaisia tapauksia on :)
VastaaPoistaHyviä näkökulmia, joita näin ulkopuolisen silmin tule edes ajateltua. Lammas-kesäduunarit nostivat hymyn huulille. :) ja mikä aihe tarinalle!
VastaaPoista