tiistai 12. tammikuuta 2016

Kerro tosi tarina


Pohjoishantin kieliopin laatiminen, majavan luoman tulvan vaikutukset kovakuoriaisyhteisöön, Descartes'n ja Locken minuusteorioiden uusi tulkinta, taiteellinen työskentely limasienien parissa, esseekirjan kirjoittaminen ruskeille tytöille, palestiinalais-suomalainen liveroolipeli. Tässä muutamia esimerkkejä säätiön tukemista hankkeista. Minkälaisen tarinan ne kertovat?

Tarinoista on puhuttu pitkään: Kerro tarina, muuten yleisö ei jaksa kuunnella, ei ymmärrä eikä innostu. Joskus kuitenkin huomaa, että tarina ei ole aito, se on päälle liimattu, pakosta keksitty.  
 
Mutta mitä tarinallistamisella sitten oikeastaan tarkoitetaan? Onko kyse merkityksien ja tunnesiteen luomisesta, arvojen ja vision välittämisestä? Mitä tarinalla tarkoitetaan tarinallistamisessa? 

Ensimmäisenä mieleen tulee kertoa yrityksen tarina, vaikka luennoitsija kertoikin, että kyse ei ole pelkästään siitä. ”Matka Kekkosen ajan hyvä veli –verkostosta naisjohtoiseenavoimuuteen”. Näin kertoi Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja säätiön tarinan sen perustamisesta 50-luvulta nykypäivään.

Erilaiset puut ja juurakot jäivät itselleni vielä mullan peittoon, mutta yhden oivalluksen sain:

Tarinat muuttuvat helposti saduiksi. Tarina onkin parhaimmillaan silloin, kun se on tosi.

3 kommenttia:

  1. Hyvin oivallettu; "tarina on parhaimmillaan silloin, kun sen on tosi". Tarinallistaminen päälleliimaaminen ei vaan aina onnistu.

    VastaaPoista
  2. Tositapahtumiin perustuva tarina vetoaa minuunkin todella hyvin. Tietenkin senkin tarinan rakenne ja kertomistapa vaikuttavat vastaanottavuuteen. Mutta historian tarinoita jaksan kuunnella pitkät pätkät :)

    VastaaPoista
  3. Yritysmaailmassa varsinkin tarinoiden on oltava tosia. Liian siloiteltu tai päälleliimattu tarina ei ainakaan itseäni miellytä. Rosoa ja tarttumapintaa pitää olla.

    Silti taiteellisesta työskentelystä limasienten parissa lukisin enemmänkin.

    VastaaPoista